Väärinajattelun alkuvaiheissa

Nyt on aika haastavamman pohdinnan eli yritän miettiä, miksi minusta tuli sellainen kun olen.

Tietenkin oma ajattelutapa on vaikuttanut asioiden kehittymiseen eniten ja pelaamisen tarpeen syntymisestä saan syyttää itseäni. Toki syyttelyä ei kannata tehdä loputtomiin. Totuus on kuitenkin se, ettei kukaan pakota tai käske pelaamaan. Se on oma pää, joka ohjaa. On olemassa kuitenkin asioita, jotka tekee ihmisistä taipuvaisia näihin riippuvuusongelmiin. Itsellänikin näitä asioita taustalla on. Nämä ovat sellaisia, joihin ei voi itse vaikuttaa.

Tarkoitan, että vaikutteita on mahdollisuus saada jo syntyessään geeneistä ja rikkinäisellä lapsuudella on myös iso merkitys sille, onko ongelmiin taipuvainen vai ei. Riippuvuus on nimittäin geeni, joka kulkee verenperintönä ja sitä ei voida välttää. Haasteena on vain se, että toiset kykenevät kontrolloimaan asiaa paremmin. Minä en ole kyennyt. Myös eletyllä lapsuudella on vaikutusta siihen, millaisiksi riippuvuusgeenin saaneet lapset kasvavat. Olen kasvanut rikkinäisessä perheessä, joten se on varmasti yksi tekijä, joka on vienyt vääriin valintoihin. Esimerkiksi rahankäyttöä ei meidän perheessä ole opetettu ollenkaan. Tuo olisi mielestäni tärkeimpiä oppeja, joita voisi omilta vanhemmiltaan saada. Toki kun rahaa ei juuri ole ollut, niin haastavaa sen käyttämisen opettaminenkin silloin on.

Miksi olen päätynyt ajattelemaan geenejä, johtuu siitä, että isäni ja setäni olivat molemmat riippuvaisia alkoholista ja molemmat menettivät elämänsä sille. Enkä mä usko, että mikään mahdottumuus olisi ollut sekään, että itselläni riippuvuuden kohde olisi sama. Ehkä tapahtumat lapsuudessa ja tämän ongelman seurauksena nähdyt läheisten kuolemat ovat auttaneet ajattelemaan alkoholista niin, että ainakaan noin en itse tahdo elää. En tahdo juoda itseäni hengiltä. Vaikka alkoholia juodessa saa sen riippuvaiselle tärkeän hyvän olon fiiliksen ja se auttaa unohtamaan negatiiviset asiat hetkeksi, pystyn kuitenkin itse ajattelemaan järjellä sen hetken, millon on syytä lopettaa. Tokihan tuossa fiiliksessä voisi elää pidempäänkin, jopa useamman päivän, mutta ajattelen kuitenkin, että se ei ole soveliasta käyttäytymistä. Se aiheuttaisi pahaa oloa sekä itselle että muille. Siksi juomista on mahdollista kontrolloida.

Mutta kun on se geeni veressä, niin johonkin se ollut pakko käyttää ja mulla se on ollut koko elämäni ajan pelaaminen. Jännitystä ja sisältöä elämään. Ajattelu siitä, että kun voitan, niin on mahdollisuus mihin vaan. Sen jatkuvasta ajattelusta olen saanut mielihyvää ja siihen tunteeseen olen jäänyt koukkuun. Nyt kun olen tämän nähnyt ja se ei aiheuta muuta kuin paskoja fiiliksiä, niin on keksittävä jokin asia, joka toisi itselleni jotain aitoa ja pysyvämpää mielihyvää. Tai oikeastaan tiedän sen jo nyt. Kirjoitan blogissani seuraavalla kerralla enemmän siitä. Riittäisiköhän hyvää oloa esimerkiksi siitä, jos oma elämä olisi kunnossa.  Voisi uskaltaa elää ja rakastaa ilman pelkoja. Uskon, että se on asia, mitä kannattaa tavoitella. Pelko on nimittäin jo nyt tuonut elämääni lisää vaikeuksia ja en halua sen jatkossa kulkevan mukana joka päivä. Se tekee mut hulluksi ja alan näkemään ympärilläni vain pahoja asioita.

Miksi riippuvuus kohteeksi valikoituikin pelaaminen eikä jokin muu ongelma? Luulen, että pelaaminen on ongelma, joka tarttui aikoinaan lapsuudessa. Sillon kun vielä kaikenikäiset sai pelata, niin helposti sai hyvää oloa aikaan sekä itselle, että muille läheisille pienistäkin voitoista. Näitä voittoja tuli kun perheenjäsenten kanssa veikkailtiin esimerkiksi formuloita ja eri otteluiden tuloksia sen enempää miettimättä. Näillä tuurivoitoilla sitten veljieni kanssa ostettiin kaikkea sitä, mitä kavereilla jo olikin. Erilaisia uusia pelejä tai urheiluvarusteita esimerkiksi. Se oli helppoa rahaa se ja tuo ajattelu on jatkunut myös pitkälle aikuisuuteen. Toki ajattelu johtuu osittain myös siitä, että kaverit on enimmäkseen hyvätuloisten perheiden lapsia ja vanhemmat on heitä suuresti tukeneet.  On eri asia saada esimerkiksi synttärirahaa 10 euroa tai 1000e. Itse en juuri koskaan saanut rahaa vanhemmilta tai sitten hyvin vähän. Toki kateudella on tarinassa myös roolinsa ja se vaikuttaa, miten rahaan suhtautuu. Jos sain esimerkiksi 2 euroa käyttööni, niin tein sillä mielummin pari vetolappua kuin ostin karkkia. Jos onni oli matkassa ja voittoa tuli 100 euroa, niin saatoin ostaa sen jälkeen itselleni esimerkiksi uusia vaatteita. Aikoinaan myös köyhä opiskelija osti uuden telkkarin ja pleikkarin voittorahoilla. Esimerkiksi tuo on tuonut sitä hyvää oloa, jota riippuvuuden tyydyttämisellä haetaan. Ehkä aikuisena sitä on kuvitellut jo ostavansa talon ja autonkin ilman velkaa, kunhan voitto kohdalle sattuu. Siksi tuo pelaaminen on tullut mukaan ja kulkenut rinnalla pitkään.

En usko, että nämä ajatukset tai tapahtumat  on suuresti poikkeavia muihin peliongelmista kärsiviin verrattuna, sillä riippuvuus on usein samankaltaisten ihmisten haasteena. Toki poikkeuksiakin on kuten kaikessa.

Mä ajattelen riippuvuuden johtuvan kolmesta tekijästä. Geenit, perhetausta ja oma pää. Kahteen ensimmäiseen asiaan ei voi vaikuttaa, mutta itseensä voi ja vielä paljonkin. Koen, että selviytymisessä tärkeää on se, että ymmärtää asiat, jotka on johtaneet altistumaan ongelmiin, koska se auttaa näkemään itsensä paremmin. Vaikka geenit ja perhe, johon syntyy määrittää lähtöpaikan omalle elämälle, on itsellä se suurin valta päättää suunta, johon haluaa mennä.  Se on se syy, miksi itse olen motivoitunut muuttumaan paremmaksi.

 

 

Mites tässä nyt kävikään näin

Mielessä on ollut kirjoittaa jo useamman päivän ajan, mutta olo on ollut aika voimaton. On nimittäin haaste löytää energiaa mihinkään ylimääräiseen kun olo on epätoivoinen ja väsynyt tilin ollessa lähellä nollaa.  Siitäkin huolimatta oma mieleni on tuollainen, vaikka lähtökohta blogille on se, että näiden ajatusten purkamisen ja tämän blogin kirjoittamisen pitäisi auttaa ongelmiini ja tästä aiheutuneisiin haasteisiin sekä lievittää ahdistusta. Onneksi olen tuon mieltä sekoittamaan tulleen asian suhteen keksinyt ratkaisun ja saanut tukea lähipiiristä sen jälkeen, kun paljastin sen, mitä on tullut jälleen tehtyä. Pelattua ja hävittyä.  Ja kuten itselle pelaamisesta lupasin, niin sotku ei onneksi kuitenkaan blogin aloittamisen jälkeen syntynyt vaan tämän sotkun sain aikaan jo sitä aiemmin. Pelit on pelattu.

Eihän peliriippuvaiselle ihmiselle saisi lainata rahaa, koska pelko ja todennäköisyys siihen, että se menee pelaamiseen on todella suuri. Asia kun toteutetaan fiksusti, niin en mä nää sitä ongelmana. Eihän ilman rahaa kykene elämään edes sitä tavallista arkea. Mä osoitin rehellisyyttä ja näytin, että pelitilit on kiinni ja kerroin, että jatkossa yritän vielä enemmän enkä halua vaikeuttaa elämääni tämän enempää.  Se riitti tällä kertaa siihen, että sain apua. Tottakai se vaatii luottamusta ja rohkeita valintoja läheisiltä ihmisiltä, että auttaako vai ei? Sitä voi lähipiiristä jokainen myös päättää haluaako tuomita virheestä vai luottaako siihen, että asioilla sekä läheisellä ihmisellä on mahdollisuus muuttua ja selvitä. Helpompi se on olla itsekin selvitymässä, kun edes joku luottaa ja kannustaa, että kyllä asia selviää. Kannattaa myös miettiä, voiko se pienikin apu autettavana olevan mielestä olla isoa, vaikka siinä hetkessä se auttajasta tuntuisi mitättömän pieneltä. Monesti se nimittäin on.

Mä oon kulkenut kohti selviytymistä pitkän aikaa ja haluan uskoa, että vastoinkäymisistä saa voimaa. Vaikka joskus tuntuu siltä, että matka stoppaa kokonaan ja on ongelmiensa kanssa liian vaikeuksissa, voi omalla ajattelulla ja sen muuttamisella olla todella iso merkitys. Todella usein ongelman ratkaisu vaatii tukea myös muilta ihmisiltä, koska jokainen vaikeuksissa oleva ei omin voimin pääse esteidensä ylitse. Harmi vain, ettei kaikki apua tarvitsevat edes saa ongelmiinsa apua tai tukea vaan ovat pakotettuja selviämään ongelmistaan itsenöisesti. Tämän asian suhteen itsellä on ollut tuuria, sillä lähellä on ollut ihmisiä, jotka on tukeneet ja auttaneet niissä hetkissä kun epätoivo on ollut liian suuri. Näen valitettavan läheltä ihmisen, jolla näin ei ole. Se tuntuu todella pahalta. Tekisi mieli auttaa itse, mutta en osaa enkä kykene.

Mikäs se on sitten tämän kaltaisen ihmisen paha kuoppa on? Omalla kohdalla kuoppa on aina silloin kun tili on tyhjä ja rahan tuloon liian pitkä matka. Silloin lamaannun aivan täysin ja en tee yhtään mitään, koska mikään ei huvita ja mitään ei jaksa.  Ajattelen, että kaikki tekeminen edellyttää rahaa. Jos ei sitä ole, niin mikään tekeminen ei tunnu miltään. Syy siihen, miksi tilanne on ollut usein tuollainen johtuu siitä, että olen nähnyt vain tämän hetken, en pidemmälle. Tässä hetkessä ajatus on se, että velat pois mahdollisimman nopeasti. Ensimmäisen kerran pelivelkoja on ulosmitattu palkasta neljä vuotta sitten ja näistä jäljellä olevista haluaisin heti eroon vaikka jäljellä onkin enää muutaman tuhannen euron verran ja fiksummalla toiminnalla koko ajan vähemmän. Pikavoitoillahan tuo olisi pyyhitty nolliin ja se on ollut aivan väärä tapa ajatella. No mistäs niitä pikavoittoja saisikaan kun pelaamalla ja sen jälkeen äkkiä taas tili ollutkin tyhjä. Tuo on vaikeuttanut elämää liian usein ja enää en sitä halua, siksi tarvitsen muutosta.

Nämä on syitä,  jonka vuoksi omaan ajatteluun haluan saada muutoksen. Uskon, että se on oikea tapa selvitä, ehkä jopa ainut tapa. Haluan jatkossa nähdä elämässä pidemmälle ja opetella erilaisen ja pidemmälle tähtäävän elämäntavan. Riippuvuuksia haluan välttää, sillä ne voivat lähteä liikkeelle ja saada voimaa jopa pienistä ja mitättömiltä tuntuvista asiosta. Tai sitten täytyy pyrkiä siirtämään riippuvuudet muihin asioihin. Sitähän sanotaan, että riippuvaisuus voi siirtyä uuteen asiaan, kun yhden kohteen sulkee päästään pois. Seuraava riippuvuus itsellä vois kuitenkin olla jotain positiivisempaa… Voisin olla esimerkiksi riippuvainen säästämään. Olis ihana ajatella, että nyt on pakko kuukausittain päästä laittamaan rahaa säästöön, jotta voi nauttia elämästä.  Se olis kiva riippuvuus.

Kiitos.