Nyt on aika haastavamman pohdinnan eli yritän miettiä, miksi minusta tuli sellainen kun olen.
Tietenkin oma ajattelutapa on vaikuttanut asioiden kehittymiseen eniten ja pelaamisen tarpeen syntymisestä saan syyttää itseäni. Toki syyttelyä ei kannata tehdä loputtomiin. Totuus on kuitenkin se, ettei kukaan pakota tai käske pelaamaan. Se on oma pää, joka ohjaa. On olemassa kuitenkin asioita, jotka tekee ihmisistä taipuvaisia näihin riippuvuusongelmiin. Itsellänikin näitä asioita taustalla on. Nämä ovat sellaisia, joihin ei voi itse vaikuttaa.
Tarkoitan, että vaikutteita on mahdollisuus saada jo syntyessään geeneistä ja rikkinäisellä lapsuudella on myös iso merkitys sille, onko ongelmiin taipuvainen vai ei. Riippuvuus on nimittäin geeni, joka kulkee verenperintönä ja sitä ei voida välttää. Haasteena on vain se, että toiset kykenevät kontrolloimaan asiaa paremmin. Minä en ole kyennyt. Myös eletyllä lapsuudella on vaikutusta siihen, millaisiksi riippuvuusgeenin saaneet lapset kasvavat. Olen kasvanut rikkinäisessä perheessä, joten se on varmasti yksi tekijä, joka on vienyt vääriin valintoihin. Esimerkiksi rahankäyttöä ei meidän perheessä ole opetettu ollenkaan. Tuo olisi mielestäni tärkeimpiä oppeja, joita voisi omilta vanhemmiltaan saada. Toki kun rahaa ei juuri ole ollut, niin haastavaa sen käyttämisen opettaminenkin silloin on.
Miksi olen päätynyt ajattelemaan geenejä, johtuu siitä, että isäni ja setäni olivat molemmat riippuvaisia alkoholista ja molemmat menettivät elämänsä sille. Enkä mä usko, että mikään mahdottumuus olisi ollut sekään, että itselläni riippuvuuden kohde olisi sama. Ehkä tapahtumat lapsuudessa ja tämän ongelman seurauksena nähdyt läheisten kuolemat ovat auttaneet ajattelemaan alkoholista niin, että ainakaan noin en itse tahdo elää. En tahdo juoda itseäni hengiltä. Vaikka alkoholia juodessa saa sen riippuvaiselle tärkeän hyvän olon fiiliksen ja se auttaa unohtamaan negatiiviset asiat hetkeksi, pystyn kuitenkin itse ajattelemaan järjellä sen hetken, millon on syytä lopettaa. Tokihan tuossa fiiliksessä voisi elää pidempäänkin, jopa useamman päivän, mutta ajattelen kuitenkin, että se ei ole soveliasta käyttäytymistä. Se aiheuttaisi pahaa oloa sekä itselle että muille. Siksi juomista on mahdollista kontrolloida.
Mutta kun on se geeni veressä, niin johonkin se ollut pakko käyttää ja mulla se on ollut koko elämäni ajan pelaaminen. Jännitystä ja sisältöä elämään. Ajattelu siitä, että kun voitan, niin on mahdollisuus mihin vaan. Sen jatkuvasta ajattelusta olen saanut mielihyvää ja siihen tunteeseen olen jäänyt koukkuun. Nyt kun olen tämän nähnyt ja se ei aiheuta muuta kuin paskoja fiiliksiä, niin on keksittävä jokin asia, joka toisi itselleni jotain aitoa ja pysyvämpää mielihyvää. Tai oikeastaan tiedän sen jo nyt. Kirjoitan blogissani seuraavalla kerralla enemmän siitä. Riittäisiköhän hyvää oloa esimerkiksi siitä, jos oma elämä olisi kunnossa. Voisi uskaltaa elää ja rakastaa ilman pelkoja. Uskon, että se on asia, mitä kannattaa tavoitella. Pelko on nimittäin jo nyt tuonut elämääni lisää vaikeuksia ja en halua sen jatkossa kulkevan mukana joka päivä. Se tekee mut hulluksi ja alan näkemään ympärilläni vain pahoja asioita.
Miksi riippuvuus kohteeksi valikoituikin pelaaminen eikä jokin muu ongelma? Luulen, että pelaaminen on ongelma, joka tarttui aikoinaan lapsuudessa. Sillon kun vielä kaikenikäiset sai pelata, niin helposti sai hyvää oloa aikaan sekä itselle, että muille läheisille pienistäkin voitoista. Näitä voittoja tuli kun perheenjäsenten kanssa veikkailtiin esimerkiksi formuloita ja eri otteluiden tuloksia sen enempää miettimättä. Näillä tuurivoitoilla sitten veljieni kanssa ostettiin kaikkea sitä, mitä kavereilla jo olikin. Erilaisia uusia pelejä tai urheiluvarusteita esimerkiksi. Se oli helppoa rahaa se ja tuo ajattelu on jatkunut myös pitkälle aikuisuuteen. Toki ajattelu johtuu osittain myös siitä, että kaverit on enimmäkseen hyvätuloisten perheiden lapsia ja vanhemmat on heitä suuresti tukeneet. On eri asia saada esimerkiksi synttärirahaa 10 euroa tai 1000e. Itse en juuri koskaan saanut rahaa vanhemmilta tai sitten hyvin vähän. Toki kateudella on tarinassa myös roolinsa ja se vaikuttaa, miten rahaan suhtautuu. Jos sain esimerkiksi 2 euroa käyttööni, niin tein sillä mielummin pari vetolappua kuin ostin karkkia. Jos onni oli matkassa ja voittoa tuli 100 euroa, niin saatoin ostaa sen jälkeen itselleni esimerkiksi uusia vaatteita. Aikoinaan myös köyhä opiskelija osti uuden telkkarin ja pleikkarin voittorahoilla. Esimerkiksi tuo on tuonut sitä hyvää oloa, jota riippuvuuden tyydyttämisellä haetaan. Ehkä aikuisena sitä on kuvitellut jo ostavansa talon ja autonkin ilman velkaa, kunhan voitto kohdalle sattuu. Siksi tuo pelaaminen on tullut mukaan ja kulkenut rinnalla pitkään.
En usko, että nämä ajatukset tai tapahtumat on suuresti poikkeavia muihin peliongelmista kärsiviin verrattuna, sillä riippuvuus on usein samankaltaisten ihmisten haasteena. Toki poikkeuksiakin on kuten kaikessa.
Mä ajattelen riippuvuuden johtuvan kolmesta tekijästä. Geenit, perhetausta ja oma pää. Kahteen ensimmäiseen asiaan ei voi vaikuttaa, mutta itseensä voi ja vielä paljonkin. Koen, että selviytymisessä tärkeää on se, että ymmärtää asiat, jotka on johtaneet altistumaan ongelmiin, koska se auttaa näkemään itsensä paremmin. Vaikka geenit ja perhe, johon syntyy määrittää lähtöpaikan omalle elämälle, on itsellä se suurin valta päättää suunta, johon haluaa mennä. Se on se syy, miksi itse olen motivoitunut muuttumaan paremmaksi.