Mites tässä nyt kävikään näin

Mielessä on ollut kirjoittaa jo useamman päivän ajan, mutta olo on ollut aika voimaton. On nimittäin haaste löytää energiaa mihinkään ylimääräiseen kun olo on epätoivoinen ja väsynyt tilin ollessa lähellä nollaa.  Siitäkin huolimatta oma mieleni on tuollainen, vaikka lähtökohta blogille on se, että näiden ajatusten purkamisen ja tämän blogin kirjoittamisen pitäisi auttaa ongelmiini ja tästä aiheutuneisiin haasteisiin sekä lievittää ahdistusta. Onneksi olen tuon mieltä sekoittamaan tulleen asian suhteen keksinyt ratkaisun ja saanut tukea lähipiiristä sen jälkeen, kun paljastin sen, mitä on tullut jälleen tehtyä. Pelattua ja hävittyä.  Ja kuten itselle pelaamisesta lupasin, niin sotku ei onneksi kuitenkaan blogin aloittamisen jälkeen syntynyt vaan tämän sotkun sain aikaan jo sitä aiemmin. Pelit on pelattu.

Eihän peliriippuvaiselle ihmiselle saisi lainata rahaa, koska pelko ja todennäköisyys siihen, että se menee pelaamiseen on todella suuri. Asia kun toteutetaan fiksusti, niin en mä nää sitä ongelmana. Eihän ilman rahaa kykene elämään edes sitä tavallista arkea. Mä osoitin rehellisyyttä ja näytin, että pelitilit on kiinni ja kerroin, että jatkossa yritän vielä enemmän enkä halua vaikeuttaa elämääni tämän enempää.  Se riitti tällä kertaa siihen, että sain apua. Tottakai se vaatii luottamusta ja rohkeita valintoja läheisiltä ihmisiltä, että auttaako vai ei? Sitä voi lähipiiristä jokainen myös päättää haluaako tuomita virheestä vai luottaako siihen, että asioilla sekä läheisellä ihmisellä on mahdollisuus muuttua ja selvitä. Helpompi se on olla itsekin selvitymässä, kun edes joku luottaa ja kannustaa, että kyllä asia selviää. Kannattaa myös miettiä, voiko se pienikin apu autettavana olevan mielestä olla isoa, vaikka siinä hetkessä se auttajasta tuntuisi mitättömän pieneltä. Monesti se nimittäin on.

Mä oon kulkenut kohti selviytymistä pitkän aikaa ja haluan uskoa, että vastoinkäymisistä saa voimaa. Vaikka joskus tuntuu siltä, että matka stoppaa kokonaan ja on ongelmiensa kanssa liian vaikeuksissa, voi omalla ajattelulla ja sen muuttamisella olla todella iso merkitys. Todella usein ongelman ratkaisu vaatii tukea myös muilta ihmisiltä, koska jokainen vaikeuksissa oleva ei omin voimin pääse esteidensä ylitse. Harmi vain, ettei kaikki apua tarvitsevat edes saa ongelmiinsa apua tai tukea vaan ovat pakotettuja selviämään ongelmistaan itsenöisesti. Tämän asian suhteen itsellä on ollut tuuria, sillä lähellä on ollut ihmisiä, jotka on tukeneet ja auttaneet niissä hetkissä kun epätoivo on ollut liian suuri. Näen valitettavan läheltä ihmisen, jolla näin ei ole. Se tuntuu todella pahalta. Tekisi mieli auttaa itse, mutta en osaa enkä kykene.

Mikäs se on sitten tämän kaltaisen ihmisen paha kuoppa on? Omalla kohdalla kuoppa on aina silloin kun tili on tyhjä ja rahan tuloon liian pitkä matka. Silloin lamaannun aivan täysin ja en tee yhtään mitään, koska mikään ei huvita ja mitään ei jaksa.  Ajattelen, että kaikki tekeminen edellyttää rahaa. Jos ei sitä ole, niin mikään tekeminen ei tunnu miltään. Syy siihen, miksi tilanne on ollut usein tuollainen johtuu siitä, että olen nähnyt vain tämän hetken, en pidemmälle. Tässä hetkessä ajatus on se, että velat pois mahdollisimman nopeasti. Ensimmäisen kerran pelivelkoja on ulosmitattu palkasta neljä vuotta sitten ja näistä jäljellä olevista haluaisin heti eroon vaikka jäljellä onkin enää muutaman tuhannen euron verran ja fiksummalla toiminnalla koko ajan vähemmän. Pikavoitoillahan tuo olisi pyyhitty nolliin ja se on ollut aivan väärä tapa ajatella. No mistäs niitä pikavoittoja saisikaan kun pelaamalla ja sen jälkeen äkkiä taas tili ollutkin tyhjä. Tuo on vaikeuttanut elämää liian usein ja enää en sitä halua, siksi tarvitsen muutosta.

Nämä on syitä,  jonka vuoksi omaan ajatteluun haluan saada muutoksen. Uskon, että se on oikea tapa selvitä, ehkä jopa ainut tapa. Haluan jatkossa nähdä elämässä pidemmälle ja opetella erilaisen ja pidemmälle tähtäävän elämäntavan. Riippuvuuksia haluan välttää, sillä ne voivat lähteä liikkeelle ja saada voimaa jopa pienistä ja mitättömiltä tuntuvista asiosta. Tai sitten täytyy pyrkiä siirtämään riippuvuudet muihin asioihin. Sitähän sanotaan, että riippuvaisuus voi siirtyä uuteen asiaan, kun yhden kohteen sulkee päästään pois. Seuraava riippuvuus itsellä vois kuitenkin olla jotain positiivisempaa… Voisin olla esimerkiksi riippuvainen säästämään. Olis ihana ajatella, että nyt on pakko kuukausittain päästä laittamaan rahaa säästöön, jotta voi nauttia elämästä.  Se olis kiva riippuvuus.

Kiitos.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *